Farkkua ja huonekalukankaiden näytepaloja...

ja koiranpedin tarve. 

Ystävä tarvitsi pikku koiralleen uuden koiranpedin. 

Minulla oli huonekalukankaiden näytepaloja odottamassa ompelua.
Niistä tuli nyt sitten farkkukankaanpalojen kanssa koirapeti...

pedin toisen puolen tein sadetakkikankaasta, ja takana on myös vetoketju...

Peti tuli pienelle Max-koiralle, 

joka on alle 5kg.

Pikku koira ja isohko peti, 

sillä pedillä on kokoa

80 cm x 89 cm. 

Hyvin mahtuu köllöttelemään.

Max-koiralla on koirakaveri Elmo,

joka tarvitsi myös uuden pedin.. 

Pinta petiin tuli myös tilkkuisesti

farkusta, huonekalukankaista, tukevasta verhokankaasta ja pienestä palasta verhoilukangasta. 

Reuna tuli farkusta, jossa oli

kiva merkki - pakko oli ommella se reunaan, sillä Elmo rupeaa varmasti harrastamaan agilityratajuoksua... 

toinen puoli tässä pedissä tuli

ruutukankaista, sillä sadetakkikangasta oli hiukan työlästä ommella. 

66 cm vetoketju löytyi "mummon" 

jämälaatikosta, joten kaikki tarvikkeet tähän petiin löytyivät ihan omista jemmavarastoista. Ihan niin kuin toiseenkin petiin... 

Molemmat pedit olen tehnyt ilman sisävanua, sillä tarkoitus on, että sisälle taitellaan vanha peitto. 

Ei siis osteta uutta materiaalia sisävanuksi. Pesu on helppoa, kun

täyte on peitto. 

Molemmat pedit toivottavasti miellyttävät koiria. 

Ainakin Max on jo löytänyt omansa... 

 Kuvan ottanut Maxin emäntä
@Saasan lankakerä

Petien väliompelutyönä
tein kokeeksi yhden kassin järjestelijän kierrätysvanusta..

kassista tuli tukeva, pysyy hyvin pystyssä vaikka reppumallisessa kassissa. 

Sukkapuikkopussukoita ei ole koskaan liikaa, joten pöydän kulmalla lojuneet kankaat muuttuivat pussukaksi .... 

Eilen otin esille taas vaihteeksi jämävillalankakeriä. 

Nilkkoja palelee koiralenkille, joten pitää kutoa vähän pitempi vartiset perussukat. 

Ja pitää saada sukat pikaisesti valmiiksi, kun pakkaset vain jatkuvat ja jatkuvat. 

Talvista viikkoa, Maritta 

Painopeittoprojekti..

eli peitto, joka painaa n. 7kg.

Tarinan menee jotensakin näin:

Joku hotelli joutui lyhentämään pussilakanoitaan, ja leikatut lakanan päät pussitettiin eteenpäin annettavaksi. 

Minullekin näita valkoisia lakanan pätkiä tuli aika iso kasa. 

Heti en niistä keksinyt mitään ommeltavaa, joten kankaat ovat "hautuneet" laatikossa useamman vuoden - tavallinen ongelma "hamstraajalle" :) ) 

Viime marraskuussa minulta tilattiin ns. painopeitto. 

Nyt lakanakankaille tuli käyttöä. 

Purin kaikki saumat, huolittelin suikaleet, ja ompelin pussisaumoilla suikaleet isoksi pinnaksi. 

Pesukoneessa piti tässä vaiheessa pinnan käydä, sillä halusin kutistaa kankaat ennen varsinaista ompelua peitoksi. 

Sitten pinta pussilakanatyylisesti 

peitoksi, joka jaettiin ensin tasavälein pystysaumoilla. 

Jokaiseen väliin punnittiin painoraetta tietty määrä. Sitten poikkisaumalla lukittiin rae taskuunsa, ja sama taas uudelleen. 

Kunnes oltiin saatu kasaan koko peitto. 

Sydän nauhaa molempiin päihin koristamaan ja vahvistamaan saumoja. 

Nauha kertoo myös peiton tilanneelle nuorelle, että hän on rakastettu. 

Toivottavasti nuori saa nyt rauhoitettua levottomuuttaan, ja saa rauhallisen yöunen. Peiton tarkoitus on nimenomaan rauhoittaa kehoa, ja näin mahdollistaa rauhallinen yöuni. 

Peiton ompelu oli hiukan haasteellista - ompelun edetessä, kasvoi myös sen paino. 

Kuvaaminen oli myös yhtä haasteellista juuri painon vuoksi. 

No, saatte kuitenkin varmasti käsityksen painopeiton tekemisestä. 

Painoraetta jäi minulle n. 3kg, 

josta teen pienen jalkojen päälle asetettavan peiton. 

Sitä voi käyttää vaikka levottomien jalkojen rauhoittamiseen kirjaa lukiessa. 

Teen sen käyttäen retrokankaita, jotta saan peittoon myös "hyvänolon fiiliksen" värikkäillä kankailla. 

Ison peiton tekemiseen olisin tietty voinut ostaa valmiin pussilakanan, ja ommella siihen rakeelle taskut. 

Mutta niin olisi jäänyt käyttämättä taas hyvät valkoiset lakanakankaan päät. Nyt niitä ei jäänyt enää kuin pieni kasa  johonkin toiseen projektiin odottamaan ompelua. 

Talvinen päivän aurinkoa, 

Maritta

Vuosi vaihtunut ja uusi alkanut..

ja kässäillyt jatkuneet vaikkakaan

blogissa ei ole juuri ollut elämää pitkään aikaan.

Olen töissä niin paljon tietokoneella päivittäin, että

en ole jaksanut avata omaa konetta kotona.

Saattanut mennä viikkojakin ennen kuin olen

käynnistänyt kotikoneen.

Instagramin sivuja yritän päivittää usein, mutta siellä

on enemmän valokuvia luonnosta kuin käsitöistä.

No, mitä on tapahtunut viime aikoina kässätouhuissa....

vauvanpeittoa olen tikkaillut pikku hiljaa.

Vauvaa ei ole, ja ei ole tulossakaan, mutta joku varmasti

tarvitsee joskus vauvanpeittoa :)

Tein viime syksynä useamman peittopinnan tikkauspisteeseen,

ja innostuin vielä ompelemaan ruutu-raita-kankaista

pienen peiton.

Ystävät ovat muistaneet minua retro/vintage kankailla.....

niitä tulla tupsahtelee välillä postitse.

Ihania yllätyksiä!

Ihanan yllätyksen sain myös syntymäpäivälahjaksi

työkaverin Portugalin reissulta...

rannekorua en voi töissä pitää, mutta kaikissa kässätilaisuuksissa kyllä.

Olen ilmoittautunut Tilkkukampus tapahtumaan , joten

siellä sitten tämäkin on ranteessa. Jos vielä saisin tehtyä

korvakorut itselleni samalla tyylillä. 

Pussukoita on tehty pitkin syksyä ja talvea.

Välillä marikuosilla, välillä raitaa..

jokunen pallopilkkuraita, jokunen hempeän romanttinen...

jokunen miesten kauluspaitojen suikaleista..

ja jokunen farkkuinen pikkupikkupussukka...

Monta pussukkaa on lähtenyt lahjaksi, ja tulee vielä lähtemäänkin.

Osa läksiäislahjana , osa muuten vaan  ihanille ihmiselle.

Kassejakin on tehty jokunen kuten tällainen

"musti ja mirri" kässäkassi....

kankaasta jäi sopivasti yksi "musti" ylimääräisenä koristamaan

pikkupikkupussukkaa :)

Tein lahjaksi yhden kassin kassiin eli kassin järjestelijän.....

kankaista, jotka olin saanut kierrätystarkoituksessa työkavereiltani.

Tämä lähtee loppukuusta läksiäislahjaksi.

Työkaverit tuovat minulle usein kankaita, yllärilahjana, ja usein

ompelen niistä jotakin takaisinpäin. Kaikkia kankaita en itse käytä,

mutta laitan ne kiertoon eteenpäin jollekin toiselle ompelijalle.

Eilen valmistui tällainen pyykkikassi

vähän erikoisen värisestä vintagekankaasta....

kangas on värien puolesta varmaan 70-luvulta. Minulla on ollut se jo vuosia,

mutta en ole oikein keksinyt sille käyttötarkoitusta.

Nyt se pääsee kuljettamaan pyykkiä pisteestä A pisteeseen B.

Kassin sisäosa on samaa kangasta, joten minulle jäi

 tätä ihanuutta vielä metrin verran.

Pyykkikasseja pitää ommella vielä kolme, joten pääsen enkä

vähän pienentämään kangasvarastoani tällaisista

ei-niin-tilkkutöihin-sopivista-kankaista.

Yksi salaisuuspeitto on loppusuoralla - kuvaa en voi vielä

julkaista, kun peitto on salaisuus :)

Pari läpinäkyvää tilkkutyötä on tekeillä - yksi jo melkein valmis, ja

toisen palat "hautuvat". Pitää yrittää antaa alitajunnan tehdä töitä

öisin, jotta saisin paloille oikean järjestyksen.

Läpinäkyvät työtkin ovat "salaisuuksia"

kunnes ne ovat olleet esillä näyttelyssä.

Siis toivottavasti saan ne valmiiksi ja näyttelykuntoon :)

Sukkalangat ovat saaneet olla nyt rauhassa - vaikka useampi sukka

tarvitsisi viimeistelyä - kankaat kiinnostavat nyt enemmän.

Kangaskauppoihin en ole vielä mennyt,

 mutta onneksi omasta varastosta löytyy tarveaineita

ihan tarpeeksi. Varastoni ei ole huvennut ihan siihen

tahtiin kuin olisin halunnut, mutta jatkan sinnikkäästi

sen pienentämistä tilkku kerralla.

Mukavaa tammikuuta - ihana, kun on talvi!

Maritta

P.S Ehkä nähdään Tilkkukampus tapahtumassa lauantaina :)