31. heinäkuuta 2018

Pitkästä aikaa olen tilkkuillut....











sillä tällä hellekelillä ei voi kutoa villasukkia :)
Otin esille vauvanpeiton tekeleen, joka jäi kesken
kaksi vuotta sitten. En muista miksi, mutta se jäi niin
vähää vaille valmiiksi, että vain reunakaitale puuttui.

                                    
Kankaat on valittu siten, että peitto käy sekä tytölle että pojalle...



ja kankaiden kuvioista voi keksiä satuja pikkuiselle.
Kuka kissa asuu  missäkin talossa tai miten pöllö käy kurkistamassa
talon ikkunasta kuka siellä asuu tai miten pikkuinen värikäs kissa
ystävystyy metsän pöllön kanssa.
Ja tarinoita voi jatkaa peiton toisen puolen kankaalla....


Siellä seikkailee nalleperhe sekä metsän pienet ötökät.
Kangas on 70-luvun lasten lakana, joka oli tuttu kangas
myös peiton saaneen pikkuisen äidille.
Äidillä oli ollut tuosta kankaasta juuri lakana ja tyynyliina :)

No, helteet jatkuivat ja tästä peitosta jäi tietysti
jämäpaloja, ja oli tarvetta toiselle vauvapeitolle....
Mallipinta löytyi pinterestistä, muutin vain neliöiden kokoa pienemmäksi
ja lisäsin alkuun ja loppuun yhden kerroksen lisää tilkkuja.
Tämä peitto sai taustakankaaksi 90-luvun lasten pussilakanakangasta...


jonka kanssa voi opetella kirjaimia isosiskon kanssa.

Molemmat peitot on käsintikattu. Välivanu toisessa on villavanua , ja
toisessa villavatiinia. Ja tietysti pesunkestävistä materiaaleista.

Ja vielä helteet jatkuivat, ja homma lähti ihan lapasista.
Otin esille kangassuikalejemmani, ja aloin ommella ihan
summittaisessa järjestyksessä 3" suikaleita yhteen pitkäksi pötköksi.....
ja suikalepötköä sitten isommaksi pinnaksi.
Kunnes siitä tuli valmis tilkkupeittopinta.....


Aika kiva pinta tuli näin summamutikassa,
 mutta hassusti sattui jotkut kankaat lähekkäin :)
En ruvennut korjaamaan mitään järjestystä, joten
tällä pinnalla nyt mennään.
Kesäinen peittopinta, jolle pitää ostaa välivanu ennen käsintikkaamista.
Jospa taas näistä tilkkutöistä jatkuisi innostus kankaisiin ja tilkkuiluun :)

Kesään on kuulunut Somerniemenkesätorilla
käynnit monena lauantaiaamuna.
Ja taas minun missiona on pelastaa retro/vintagekankaita torilta....


tätä lilaa Marjatta Metrovaaran vuoden 1972 Violetta-nimistä
kangasta sain peräti n. 6 m. Kangas oli ollut sängynpeittona, mutta
erittäin hyvässä kunnossa. Osa kankaasta on suikaleina, joista
tulee joululahjatyynyt ystävälle :) Ystävälle, joka rakastaa lilaa ja
arvostaa vintagekankaita.

Torikäynneille piti saada tietysti uusi kassi...





Kassi on tehty pellavapohjaisista kaitaliina tai verhokankaista.
Sisävuori poistetusta sairaalatekstiilistä, joten
kierrätysmateriaaleista koko kassi.
Hienosti se on keikkunut koko kesän minulla työmatkoilla, toreilla
ja kotimaan reissuilla.
Lomani aikana käytiin katsomassa missä ukko-kulta on töissä eli
piipahdettiin Sodankylässä. Sinne asti, kun kerran ajettiin, niin käytiin
sitten samalla katsomassa jäämerta Kirkenäs`n ja Pykeijan kylän kohdilta....
Kyllä meillä on pitkä maa, ja maisemia monenlaisia matkan varrella.
Ja näkymät olivat vain etelä-pohjoinen akselilla tänä kesänä.
Eli Suomen puolella pohjoisin paikka oli Utsjoki ja Teno-joki.
Ja eteläisin paikka tänä kesänä Hanko ja siellä merenranta
Välimatkaa on näillä pisteillä 1370 km.
Onneksi ei tarvinnut ajaa tuota matkaa yhden pysähdyksen taktiikalla :)

Työt ovat alkaneet jo aikaa sitten loman jälkeen, ja seuraavaa lomaa tässä odotellaan
syyskuun puolella pidettäväksi. Ne, jotka tuntevat minut pidemmältä
aikaväliltä, tietävät minun olevan talvi-ihminen.
Eli kyllä on ollut pitkä kesä tämä vuonna :)
Uimakausi aloitettiin äitienpäivänä ja saapa nähdä kuinka pitkälle se
jatkuu syksyllä.
Syyskuussa olen menossa taidemaalausleirille tyttäreni kanssa
saaristoon. Otan uikkari mukaan, jos vaikka voisi vielä uida
sinilevättömässä meressä.

Kesäkuulumisin, Maritta