17. syyskuuta 2018

Pakko kokeilla...

Miltä näyttää pelkästään raita ja ruutukankaista tehty peittopinta... 
tulee ainakin värikäs :) 
Ja blokit syntyvät 
melkein itsekseen .... 
sillä nyt näitä on jo kaksi mallikertaa. Seitsemän pitää tehdä ennen kuin pinta olisi mallin mukaan kasassa. 
Teen tämän pikku hiljaa 
valmiiksi mallikerta kerrallaan. 
En suuremmin asettele kankaita, 
kunhan vain ompelen. Katsotaan
sitten myöhemmin mikä on lopputulos :) 
Tuleeko ehkä liian levoton,  värikäs peitto pinta. 
Mutta eikö elämässä pidä olla vähän väriä?!?!?! 

Tämä aamuna oli kovin syksyistä. 
Onneksi huomenna on taas uusi päivä, ja lämmintä on luvattu loppuviikoksi.

Sitä odotellessa, Maritta


13. syyskuuta 2018

Nyt tiedän mitä teen...

seuraavan talven-
tikkaan käsin :)
Sain nimittäin valmiiksi
yhden tilkkupeittopinnan... 
Tämä saa nyt odottaa, että tikkaan pari muuta pintaa valmiiksi peitoiksi ennen kuin tämä 
pääsee työstöön. 

Jokaisesta projektista tulee aina
jämäpaloja. No, jämäpalat pääsevät pussukoiksi... 


ja ensimmäinen valmistuikin jo pikimmiten. Tämä tulee itselleni penaaliksi, sillä olen menossa ensi viikolla maalauskurssille, ja joka kurssi tarvitsee uuden penaalin :)

Mukavaa loppuviikkoa, Maritta 


12. syyskuuta 2018

Yksi keskeneräinen tilkkupeitto...

saatu nyt valmiiksi. 
Peitto on aloitettu syyskuussa 2016 

Lähikuvasta näkee, että peitto pinta on kasattu
ryppypuuvilla kankaista... 


todella haastava kangas tilkkuilussa, koska se venyy ja paukkuu, juoksee koneen paininjalan alla.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun teen tästä kangasmateriaalista tilkkupeittoa. 
Kankaat tähän tilkkupintaan on saatu kierrätystarkoituksena. Ne ovat jäännöspaloja, kun on tehty työvaatteita. Minullakin on ollut juuri näistä samoista kankaista esim. vilutakkeja töissä sairaalassa. Monelle siis tuttuja kuoseja

Tikkaukset on tehty hopeanharmaalla helmilangalla- osittain tikattuna, osittain solmittuna perinteisesti. 
En edes yrittänyt saada mitään pieniä tikkauspistoja tähän pintaan vaan pääasia oli, että peiton kerrokset on tikattu yhteen. 

Peitossa on välivanuna bambuvanua, joten se on oikein lämpimän oloinen ja painoakin peitolla on oikein mukavasti. 
Kokoa peitolle tuli
n. 132 cm x 192 cm
Eli juuri sopivasti torkkuiluun. 
Otankin tämän heti tänään käyttöön, kun olen lomalla tämän viikon. Pitää päästä päiväunille edes kerran lomakin aikana. 

Peiton toiseen puoleen upotin yhden sinivalkoisen raitakankaan, jonka olen ostanut todella kauan aikaa sitten- aikana ennen lapsia eli 26v sitten. 
Peiton väritys on siten sinisävyinen kokonaisuudessaan. 
Rakastan sinistä :) 

Siis ainut uusi, ostettu materiaali on välivanua ja helmilanka. Jota muuten meni vain yksi kerä, ja minä tietenkin tilasin varmuuden vuoksi kolme kerää. 
No, nyt pitää joku muukin peitto tikata samalla värillä :) 

Nyt siis päiväunille ja herättyäni siivoan tämän peiton tarveaineet pois näkösältä, ja jatkan seuraavan keskeneräisen kanssa. 

Mukavaa myrskyävää keskiviikkoa, Maritta 

7. syyskuuta 2018

Pikku hiljaa....

alkavat taas kankaat kiinnostamaan
enemmän ja enemmän.
Lämmin kesäkö sen sai aikaa, kun ei voinut
kutoa villalangoista sukkia :)

Olen jokunen vuosi sitten tehnyt valmiiksi
ryppypuuvillalankaista peittopinnan,
jota olen nyt tikkaillut helmilangalla....



ja peitto on tässä vaiheessa. Ihanaa saan pian sen
torkkukäyttöön, kun illat viilenevät.
Peitto olisi varmasti jo valmis, mutta olin jemmannut niin
hyvin jämäkankaat, joista oli tarkoitus ommella reunakaitale,
että etsin niitä noin viikon.
No, tulipahan samalla katsottua taas kaikkia laatikot ja pussukat läpi :)

Samassa kangasinnostuksessa ompelin miestenpaitakankaiden
suikaleista yhden peittopinnan verran paloja.
Palat ovat vielä tällä hetkellä lakanassa kiinni ,koska
mietin vielä järjestystä paloille.....


Tässä on mieheni, poikieni, appiukon ja vähän kirppislöytöpaitoja.
Kummasti sitä muistaa jonkin paidan, jota lapsi on käyttänyt 10 vuotta sitten.
Nousee jopa tunteet pintaa, ja silmäkulmaan tulee roska :)
Tämä odottaa nyt siis hetken tilkkaamista. Välivanu on jo hommattu.

Jottei kaikki olisi vain yhtä peittopintaa,
tein ystävälleni ja hänen tytöilleen yllärilahjana
kettukankaisia kässäkasseja.....


Kaikki heistä pitävät ketuista ja luonnosta.
Toivottavasti kassit tulevat aktiiviseen käyttöön vaikka
eväs- tai kirjastokasseina.


Pikku hiljaa siis kankaat rupeavat taas kiinnostamaan.
Langatkin kyllä odottavat taas iltojen viilentymistä,
mutta nyt olen saamassa tikkausvaihdetta käyntiin.
Annetaan sitten sen vaihteen kulkea niin pitkään
kuin virtaa riittää. Valmiita peittopintoja on
kaapissa vaikka kuinka monta :)
Jotkut jopa valmiiksi kiinnitettynä hakaneuloin välivanuun.
En edes uskalla julkisesti tunnustaa kuinka monta,
kuinka vanhoja pintoja :)
Pinta kerrallaan yritän kuitenkin saada niitä nyt valmiiksi.

Perjantaipäivää, Maritta






12. elokuuta 2018

Joskus netissä nähty malli....

jää vaivaamaan niin paljon, että
malli on yritettävä toteuttaa pelkän kuvan perusteella.
Piirsin oikein kaavat tällä kertaa, 
sillä netissä olleessa kuvassa
oli mittoja. 
No, tälläinen kassista sitten tuli... 



Malli olikin yllättävän haasteellinen ommella, vaikka on
hyvin yksinkertainen. 
Kantokahvan tuli kauniisti liukua
kassin yläreunassa, mutta en
saanut sitä liukumaan sujuvasti
kokeillessani farkkua kahvassa. 
No, onneksi työkaveri on lahjoittanut minulle paljon nahkavuotia, joista rakensin 
tälle protomallille kahvan. 
Nahka liukuu hienosti, mutta
sitähän ei voi laittaa pesukoneeseen. 
Kalliiksi tämä kokeilu ei tullut, sillä kaikki materiaalit on minulle
lahjoitettu :) 
Kantelen nyt tätä kassia työmatkoilla, ja testailen onko
malli sen värtti, että teen toisen. 

Sateisen päivän pohdintoja, Maritta

P. S uusi yritys kassimallista... 


Nyt kokeilin kantohihnamateriaalina
kierrätyshuopaa, sillä sitä
voi pestä. Katsotaan miten
se toimii hihnana. 
Huomenna kassi koekäytössä 
työmatkalla 😁




5. elokuuta 2018

Pari tilkkupussukkaa....

töihin, sillä "kesälinnun"
lähtevät taas ensi viikolla
takaisin opinahjoihinsa. 
Toiselle valmistui kovin
tilkkuinen pussukka tästä pinnasta....


 pussukka on ihan peruspussukka..


pussukan kankaat löytyivät jämäkorista. Tein tarkoituksella
hektisen pinnan, koska kesätyö
röntgenin toimistossa
On ollut kovin hektistä ja tilanteet
ovat vaihtuneet päivittäin.

Toinen pussukka valmistui
miesten kauluspaitakankaista...




Kaikki pussukan tarvikkeet
on kierrätysmateriaaleja. 
Paidat vanhoja, vetoketju purettu
vanhasta repusta ja sisävuori
vanhaa patjakangasta... 


Toivottavasti molemmat pussukat
ilahduttavat "kesälintuja", ja he
ottavat ne aktiiviseen käyttöön

Kesä on siis kääntynyt jo
syyskesä


31. heinäkuuta 2018

Pitkästä aikaa olen tilkkuillut....











sillä tällä hellekelillä ei voi kutoa villasukkia :)
Otin esille vauvanpeiton tekeleen, joka jäi kesken
kaksi vuotta sitten. En muista miksi, mutta se jäi niin
vähää vaille valmiiksi, että vain reunakaitale puuttui.

                                    
Kankaat on valittu siten, että peitto käy sekä tytölle että pojalle...



ja kankaiden kuvioista voi keksiä satuja pikkuiselle.
Kuka kissa asuu  missäkin talossa tai miten pöllö käy kurkistamassa
talon ikkunasta kuka siellä asuu tai miten pikkuinen värikäs kissa
ystävystyy metsän pöllön kanssa.
Ja tarinoita voi jatkaa peiton toisen puolen kankaalla....


Siellä seikkailee nalleperhe sekä metsän pienet ötökät.
Kangas on 70-luvun lasten lakana, joka oli tuttu kangas
myös peiton saaneen pikkuisen äidille.
Äidillä oli ollut tuosta kankaasta juuri lakana ja tyynyliina :)

No, helteet jatkuivat ja tästä peitosta jäi tietysti
jämäpaloja, ja oli tarvetta toiselle vauvapeitolle....
Mallipinta löytyi pinterestistä, muutin vain neliöiden kokoa pienemmäksi
ja lisäsin alkuun ja loppuun yhden kerroksen lisää tilkkuja.
Tämä peitto sai taustakankaaksi 90-luvun lasten pussilakanakangasta...


jonka kanssa voi opetella kirjaimia isosiskon kanssa.

Molemmat peitot on käsintikattu. Välivanu toisessa on villavanua , ja
toisessa villavatiinia. Ja tietysti pesunkestävistä materiaaleista.

Ja vielä helteet jatkuivat, ja homma lähti ihan lapasista.
Otin esille kangassuikalejemmani, ja aloin ommella ihan
summittaisessa järjestyksessä 3" suikaleita yhteen pitkäksi pötköksi.....
ja suikalepötköä sitten isommaksi pinnaksi.
Kunnes siitä tuli valmis tilkkupeittopinta.....


Aika kiva pinta tuli näin summamutikassa,
 mutta hassusti sattui jotkut kankaat lähekkäin :)
En ruvennut korjaamaan mitään järjestystä, joten
tällä pinnalla nyt mennään.
Kesäinen peittopinta, jolle pitää ostaa välivanu ennen käsintikkaamista.
Jospa taas näistä tilkkutöistä jatkuisi innostus kankaisiin ja tilkkuiluun :)

Kesään on kuulunut Somerniemenkesätorilla
käynnit monena lauantaiaamuna.
Ja taas minun missiona on pelastaa retro/vintagekankaita torilta....


tätä lilaa Marjatta Metrovaaran vuoden 1972 Violetta-nimistä
kangasta sain peräti n. 6 m. Kangas oli ollut sängynpeittona, mutta
erittäin hyvässä kunnossa. Osa kankaasta on suikaleina, joista
tulee joululahjatyynyt ystävälle :) Ystävälle, joka rakastaa lilaa ja
arvostaa vintagekankaita.

Torikäynneille piti saada tietysti uusi kassi...





Kassi on tehty pellavapohjaisista kaitaliina tai verhokankaista.
Sisävuori poistetusta sairaalatekstiilistä, joten
kierrätysmateriaaleista koko kassi.
Hienosti se on keikkunut koko kesän minulla työmatkoilla, toreilla
ja kotimaan reissuilla.
Lomani aikana käytiin katsomassa missä ukko-kulta on töissä eli
piipahdettiin Sodankylässä. Sinne asti, kun kerran ajettiin, niin käytiin
sitten samalla katsomassa jäämerta Kirkenäs`n ja Pykeijan kylän kohdilta....
Kyllä meillä on pitkä maa, ja maisemia monenlaisia matkan varrella.
Ja näkymät olivat vain etelä-pohjoinen akselilla tänä kesänä.
Eli Suomen puolella pohjoisin paikka oli Utsjoki ja Teno-joki.
Ja eteläisin paikka tänä kesänä Hanko ja siellä merenranta
Välimatkaa on näillä pisteillä 1370 km.
Onneksi ei tarvinnut ajaa tuota matkaa yhden pysähdyksen taktiikalla :)

Työt ovat alkaneet jo aikaa sitten loman jälkeen, ja seuraavaa lomaa tässä odotellaan
syyskuun puolella pidettäväksi. Ne, jotka tuntevat minut pidemmältä
aikaväliltä, tietävät minun olevan talvi-ihminen.
Eli kyllä on ollut pitkä kesä tämä vuonna :)
Uimakausi aloitettiin äitienpäivänä ja saapa nähdä kuinka pitkälle se
jatkuu syksyllä.
Syyskuussa olen menossa taidemaalausleirille tyttäreni kanssa
saaristoon. Otan uikkari mukaan, jos vaikka voisi vielä uida
sinilevättömässä meressä.

Kesäkuulumisin, Maritta