Pikku hiljaa....

alkavat taas kankaat kiinnostamaan

enemmän ja enemmän.

Lämmin kesäkö sen sai aikaa, kun ei voinut

kutoa villalangoista sukkia :)

Olen jokunen vuosi sitten tehnyt valmiiksi

ryppypuuvillalankaista peittopinnan,

jota olen nyt tikkaillut helmilangalla....

ja peitto on tässä vaiheessa. Ihanaa saan pian sen

torkkukäyttöön, kun illat viilenevät.

Peitto olisi varmasti jo valmis, mutta olin jemmannut niin

hyvin jämäkankaat, joista oli tarkoitus ommella reunakaitale,

että etsin niitä noin viikon.

No, tulipahan samalla katsottua taas kaikkia laatikot ja pussukat läpi :)

Samassa kangasinnostuksessa ompelin miestenpaitakankaiden

suikaleista yhden peittopinnan verran paloja.

Palat ovat vielä tällä hetkellä lakanassa kiinni ,koska

mietin vielä järjestystä paloille.....

Tässä on mieheni, poikieni, appiukon ja vähän kirppislöytöpaitoja.

Kummasti sitä muistaa jonkin paidan, jota lapsi on käyttänyt 10 vuotta sitten.

Nousee jopa tunteet pintaa, ja silmäkulmaan tulee roska :)

Tämä odottaa nyt siis hetken tilkkaamista. Välivanu on jo hommattu.

Jottei kaikki olisi vain yhtä peittopintaa,

tein ystävälleni ja hänen tytöilleen yllärilahjana

kettukankaisia kässäkasseja.....

Kaikki heistä pitävät ketuista ja luonnosta.

Toivottavasti kassit tulevat aktiiviseen käyttöön vaikka

eväs- tai kirjastokasseina.

Pikku hiljaa siis kankaat rupeavat taas kiinnostamaan.

Langatkin kyllä odottavat taas iltojen viilentymistä,

mutta nyt olen saamassa tikkausvaihdetta käyntiin.

Annetaan sitten sen vaihteen kulkea niin pitkään

kuin virtaa riittää. Valmiita peittopintoja on

kaapissa vaikka kuinka monta :)

Jotkut jopa valmiiksi kiinnitettynä hakaneuloin välivanuun.

En edes uskalla julkisesti tunnustaa kuinka monta,

kuinka vanhoja pintoja :)

Pinta kerrallaan yritän kuitenkin saada niitä nyt valmiiksi.

Perjantaipäivää, Maritta