18. tammikuuta 2019

Vuosi vaihtunut ja uusi alkanut..

ja kässäillyt jatkuneet vaikkakaan
blogissa ei ole juuri ollut elämää pitkään aikaan.
Olen töissä niin paljon tietokoneella päivittäin, että
en ole jaksanut avata omaa konetta kotona.
Saattanut mennä viikkojakin ennen kuin olen
käynnistänyt kotikoneen.
Instagramin sivuja yritän päivittää usein, mutta siellä
on enemmän valokuvia luonnosta kuin käsitöistä.

No, mitä on tapahtunut viime aikoina kässätouhuissa....


vauvanpeittoa olen tikkaillut pikku hiljaa.
Vauvaa ei ole, ja ei ole tulossakaan, mutta joku varmasti
tarvitsee joskus vauvanpeittoa :)
Tein viime syksynä useamman peittopinnan tikkauspisteeseen,
ja innostuin vielä ompelemaan ruutu-raita-kankaista
pienen peiton.

Ystävät ovat muistaneet minua retro/vintage kankailla.....

niitä tulla tupsahtelee välillä postitse.
Ihania yllätyksiä!
Ihanan yllätyksen sain myös syntymäpäivälahjaksi
työkaverin Portugalin reissulta...


rannekorua en voi töissä pitää, mutta kaikissa kässätilaisuuksissa kyllä.
Olen ilmoittautunut Tilkkukampus tapahtumaan , joten
siellä sitten tämäkin on ranteessa. Jos vielä saisin tehtyä
korvakorut itselleni samalla tyylillä. 

Pussukoita on tehty pitkin syksyä ja talvea.
Välillä marikuosilla, välillä raitaa..




jokunen pallopilkkuraita, jokunen hempeän romanttinen...





jokunen miesten kauluspaitojen suikaleista..


ja jokunen farkkuinen pikkupikkupussukka...



Monta pussukkaa on lähtenyt lahjaksi, ja tulee vielä lähtemäänkin.
Osa läksiäislahjana , osa muuten vaan  ihanille ihmiselle.

Kassejakin on tehty jokunen kuten tällainen
"musti ja mirri" kässäkassi....


kankaasta jäi sopivasti yksi "musti" ylimääräisenä koristamaan
pikkupikkupussukkaa :)

Tein lahjaksi yhden kassin kassiin eli kassin järjestelijän.....



kankaista, jotka olin saanut kierrätystarkoituksessa työkavereiltani.
Tämä lähtee loppukuusta läksiäislahjaksi.
Työkaverit tuovat minulle usein kankaita, yllärilahjana, ja usein
ompelen niistä jotakin takaisinpäin. Kaikkia kankaita en itse käytä,
mutta laitan ne kiertoon eteenpäin jollekin toiselle ompelijalle.

Eilen valmistui tällainen pyykkikassi
vähän erikoisen värisestä vintagekankaasta....

kangas on värien puolesta varmaan 70-luvulta. Minulla on ollut se jo vuosia,
mutta en ole oikein keksinyt sille käyttötarkoitusta.
Nyt se pääsee kuljettamaan pyykkiä pisteestä A pisteeseen B.
Kassin sisäosa on samaa kangasta, joten minulle jäi
 tätä ihanuutta vielä metrin verran.
Pyykkikasseja pitää ommella vielä kolme, joten pääsen enkä
vähän pienentämään kangasvarastoani tällaisista
ei-niin-tilkkutöihin-sopivista-kankaista.

Yksi salaisuuspeitto on loppusuoralla - kuvaa en voi vielä
julkaista, kun peitto on salaisuus :)
Pari läpinäkyvää tilkkutyötä on tekeillä - yksi jo melkein valmis, ja
toisen palat "hautuvat". Pitää yrittää antaa alitajunnan tehdä töitä
öisin, jotta saisin paloille oikean järjestyksen.
Läpinäkyvät työtkin ovat "salaisuuksia"
kunnes ne ovat olleet esillä näyttelyssä.
Siis toivottavasti saan ne valmiiksi ja näyttelykuntoon :)

Sukkalangat ovat saaneet olla nyt rauhassa - vaikka useampi sukka
tarvitsisi viimeistelyä - kankaat kiinnostavat nyt enemmän.
Kangaskauppoihin en ole vielä mennyt,
 mutta onneksi omasta varastosta löytyy tarveaineita
ihan tarpeeksi. Varastoni ei ole huvennut ihan siihen
tahtiin kuin olisin halunnut, mutta jatkan sinnikkäästi
sen pienentämistä tilkku kerralla.

Mukavaa tammikuuta - ihana, kun on talvi!

Maritta

P.S Ehkä nähdään Tilkkukampus tapahtumassa lauantaina :)








17. syyskuuta 2018

Pakko kokeilla...

Miltä näyttää pelkästään raita ja ruutukankaista tehty peittopinta... 
tulee ainakin värikäs :) 
Ja blokit syntyvät 
melkein itsekseen .... 
sillä nyt näitä on jo kaksi mallikertaa. Seitsemän pitää tehdä ennen kuin pinta olisi mallin mukaan kasassa. 
Teen tämän pikku hiljaa 
valmiiksi mallikerta kerrallaan. 
En suuremmin asettele kankaita, 
kunhan vain ompelen. Katsotaan
sitten myöhemmin mikä on lopputulos :) 
Tuleeko ehkä liian levoton,  värikäs peitto pinta. 
Mutta eikö elämässä pidä olla vähän väriä?!?!?! 

Tämä aamuna oli kovin syksyistä. 
Onneksi huomenna on taas uusi päivä, ja lämmintä on luvattu loppuviikoksi.

Sitä odotellessa, Maritta


13. syyskuuta 2018

Nyt tiedän mitä teen...

seuraavan talven-
tikkaan käsin :)
Sain nimittäin valmiiksi
yhden tilkkupeittopinnan... 
Tämä saa nyt odottaa, että tikkaan pari muuta pintaa valmiiksi peitoiksi ennen kuin tämä 
pääsee työstöön. 

Jokaisesta projektista tulee aina
jämäpaloja. No, jämäpalat pääsevät pussukoiksi... 


ja ensimmäinen valmistuikin jo pikimmiten. Tämä tulee itselleni penaaliksi, sillä olen menossa ensi viikolla maalauskurssille, ja joka kurssi tarvitsee uuden penaalin :)

Mukavaa loppuviikkoa, Maritta 


12. syyskuuta 2018

Yksi keskeneräinen tilkkupeitto...

saatu nyt valmiiksi. 
Peitto on aloitettu syyskuussa 2016 

Lähikuvasta näkee, että peitto pinta on kasattu
ryppypuuvilla kankaista... 


todella haastava kangas tilkkuilussa, koska se venyy ja paukkuu, juoksee koneen paininjalan alla.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun teen tästä kangasmateriaalista tilkkupeittoa. 
Kankaat tähän tilkkupintaan on saatu kierrätystarkoituksena. Ne ovat jäännöspaloja, kun on tehty työvaatteita. Minullakin on ollut juuri näistä samoista kankaista esim. vilutakkeja töissä sairaalassa. Monelle siis tuttuja kuoseja

Tikkaukset on tehty hopeanharmaalla helmilangalla- osittain tikattuna, osittain solmittuna perinteisesti. 
En edes yrittänyt saada mitään pieniä tikkauspistoja tähän pintaan vaan pääasia oli, että peiton kerrokset on tikattu yhteen. 

Peitossa on välivanuna bambuvanua, joten se on oikein lämpimän oloinen ja painoakin peitolla on oikein mukavasti. 
Kokoa peitolle tuli
n. 132 cm x 192 cm
Eli juuri sopivasti torkkuiluun. 
Otankin tämän heti tänään käyttöön, kun olen lomalla tämän viikon. Pitää päästä päiväunille edes kerran lomakin aikana. 

Peiton toiseen puoleen upotin yhden sinivalkoisen raitakankaan, jonka olen ostanut todella kauan aikaa sitten- aikana ennen lapsia eli 26v sitten. 
Peiton väritys on siten sinisävyinen kokonaisuudessaan. 
Rakastan sinistä :) 

Siis ainut uusi, ostettu materiaali on välivanua ja helmilanka. Jota muuten meni vain yksi kerä, ja minä tietenkin tilasin varmuuden vuoksi kolme kerää. 
No, nyt pitää joku muukin peitto tikata samalla värillä :) 

Nyt siis päiväunille ja herättyäni siivoan tämän peiton tarveaineet pois näkösältä, ja jatkan seuraavan keskeneräisen kanssa. 

Mukavaa myrskyävää keskiviikkoa, Maritta 

7. syyskuuta 2018

Pikku hiljaa....

alkavat taas kankaat kiinnostamaan
enemmän ja enemmän.
Lämmin kesäkö sen sai aikaa, kun ei voinut
kutoa villalangoista sukkia :)

Olen jokunen vuosi sitten tehnyt valmiiksi
ryppypuuvillalankaista peittopinnan,
jota olen nyt tikkaillut helmilangalla....



ja peitto on tässä vaiheessa. Ihanaa saan pian sen
torkkukäyttöön, kun illat viilenevät.
Peitto olisi varmasti jo valmis, mutta olin jemmannut niin
hyvin jämäkankaat, joista oli tarkoitus ommella reunakaitale,
että etsin niitä noin viikon.
No, tulipahan samalla katsottua taas kaikkia laatikot ja pussukat läpi :)

Samassa kangasinnostuksessa ompelin miestenpaitakankaiden
suikaleista yhden peittopinnan verran paloja.
Palat ovat vielä tällä hetkellä lakanassa kiinni ,koska
mietin vielä järjestystä paloille.....


Tässä on mieheni, poikieni, appiukon ja vähän kirppislöytöpaitoja.
Kummasti sitä muistaa jonkin paidan, jota lapsi on käyttänyt 10 vuotta sitten.
Nousee jopa tunteet pintaa, ja silmäkulmaan tulee roska :)
Tämä odottaa nyt siis hetken tilkkaamista. Välivanu on jo hommattu.

Jottei kaikki olisi vain yhtä peittopintaa,
tein ystävälleni ja hänen tytöilleen yllärilahjana
kettukankaisia kässäkasseja.....


Kaikki heistä pitävät ketuista ja luonnosta.
Toivottavasti kassit tulevat aktiiviseen käyttöön vaikka
eväs- tai kirjastokasseina.


Pikku hiljaa siis kankaat rupeavat taas kiinnostamaan.
Langatkin kyllä odottavat taas iltojen viilentymistä,
mutta nyt olen saamassa tikkausvaihdetta käyntiin.
Annetaan sitten sen vaihteen kulkea niin pitkään
kuin virtaa riittää. Valmiita peittopintoja on
kaapissa vaikka kuinka monta :)
Jotkut jopa valmiiksi kiinnitettynä hakaneuloin välivanuun.
En edes uskalla julkisesti tunnustaa kuinka monta,
kuinka vanhoja pintoja :)
Pinta kerrallaan yritän kuitenkin saada niitä nyt valmiiksi.

Perjantaipäivää, Maritta






12. elokuuta 2018

Joskus netissä nähty malli....

jää vaivaamaan niin paljon, että
malli on yritettävä toteuttaa pelkän kuvan perusteella.
Piirsin oikein kaavat tällä kertaa, 
sillä netissä olleessa kuvassa
oli mittoja. 
No, tälläinen kassista sitten tuli... 



Malli olikin yllättävän haasteellinen ommella, vaikka on
hyvin yksinkertainen. 
Kantokahvan tuli kauniisti liukua
kassin yläreunassa, mutta en
saanut sitä liukumaan sujuvasti
kokeillessani farkkua kahvassa. 
No, onneksi työkaveri on lahjoittanut minulle paljon nahkavuotia, joista rakensin 
tälle protomallille kahvan. 
Nahka liukuu hienosti, mutta
sitähän ei voi laittaa pesukoneeseen. 
Kalliiksi tämä kokeilu ei tullut, sillä kaikki materiaalit on minulle
lahjoitettu :) 
Kantelen nyt tätä kassia työmatkoilla, ja testailen onko
malli sen värtti, että teen toisen. 

Sateisen päivän pohdintoja, Maritta

P. S uusi yritys kassimallista... 


Nyt kokeilin kantohihnamateriaalina
kierrätyshuopaa, sillä sitä
voi pestä. Katsotaan miten
se toimii hihnana. 
Huomenna kassi koekäytössä 
työmatkalla 😁




5. elokuuta 2018

Pari tilkkupussukkaa....

töihin, sillä "kesälinnun"
lähtevät taas ensi viikolla
takaisin opinahjoihinsa. 
Toiselle valmistui kovin
tilkkuinen pussukka tästä pinnasta....


 pussukka on ihan peruspussukka..


pussukan kankaat löytyivät jämäkorista. Tein tarkoituksella
hektisen pinnan, koska kesätyö
röntgenin toimistossa
On ollut kovin hektistä ja tilanteet
ovat vaihtuneet päivittäin.

Toinen pussukka valmistui
miesten kauluspaitakankaista...




Kaikki pussukan tarvikkeet
on kierrätysmateriaaleja. 
Paidat vanhoja, vetoketju purettu
vanhasta repusta ja sisävuori
vanhaa patjakangasta... 


Toivottavasti molemmat pussukat
ilahduttavat "kesälintuja", ja he
ottavat ne aktiiviseen käyttöön

Kesä on siis kääntynyt jo
syyskesä