18. maaliskuuta 2019

Tilkkukampus tapahtuma takana päin....

ja voin esitellä mitä olin tehnyt
 sinne näyttelyyn ripustettavaksi.

Tilkkukampus tapahtuman yhtenä järjestävänä
kiltana oli Forssan Tyyki.nyt kilta, joka on 
pienen ajomatkan päässä Nummi-Pusulasta.
Minun oma kiltanihan on NuPun Blokkiflikat, mutta
minut on "adoptoitu" Forssan kiltaan.
Oma kiltani on varsin pieni, ja näin ollen tämä
adoptointi sopii minulle oikein hyvin.

Tyyki.nyt killalta oli pyydetty tapahtumaan
läpinäkyviä töitä, ja niitä minä sitten innostuin tekemään 
oikein kaksi kappalein....





Yllä oleva työ syntyi valoverhojen näytepaloista
ja saman sävyisistä yksivärisistä kankaista.
Työ on ommeltu korealaisella pojagi -tekniikalla,
mihin olen niin innostunut. 
Valoverhokangas ei ole materiaalina
kovin helppoa käsitellä, joten minun saumat eivät ole ihan 
tasalaatuisen tarkkoja. Ja nehän on ommeltu nyt koneella
-perinteisesti saumat ommellaan käsin.
Työstä tuli kuitenkin varsin kaunis kokonaisuus , ja 
se sai nimekseen "pala ruskaa".
Jatkan vielä todennäköisesti tuota pienempää blokkia
hiukan isommaksi nyt näyttelyn jälkeen, sillä 
minulla on vielä jokunen pala jäljellä valoverhokankaita.

Kun kerran pääsee vahtii jostakin mukavasta 
aiheesta, syntyi toinenkin työ ihan melkein 
huomaamatta.....
Tämä "hempeetä, hempeetä" työ syntyi samalla tekniikalla,
mutta nyt läpinäkyvä kangas on ikean valoverhoa ja muuta
kankaat ns. kudottuja kankaita. Näin työ on molemmin 
puolin samanlainen. Näillä kankailla sauman varat oli helpompi
saada tasalevyisinä....
Työn kuvaaminen kokonaisena oli vaikeaa, sillä verho on aika pitkä.
Joku käsitys varmasti syntyy tuosta yllä olevasta kuvastakin.
Olin jossakin vaiheessa näyttelyämme esittelemässä, 
ja ilahtuneena huomasin tämän vaaleanpunaisen 
hempeen kiinnostavan tilkkupäiville osallistuneita.
Verhon ompelutekniikka oli monelle uusi, ja se kiinnosti. 
Minua kiinnostaa tehdä joskus vielä jokin työ oikeasti
käsin ommellen kaikki saumat
- kankaatkin itse asiassa jo löytyvät seuraavaan työhön :)

Tilkkukampus tapahtumassa oli myös "säänkestävä teos"
kisa, johon osallistuin suihkuverhoita ja sadeviitasta tehdyllä 
työllä.....



työ sai nimekseen "leikkimökin juhlalippu".
Käytin tässä vuosia sitten hankimaani kirjavaa suihkuverhoa
ja saamaani harmaata sadeviittaa -jota en koskaan käytä.
Lopputulos ei pärjannyt itse kisassa, mutta en ole 
yhtään pahoillani. Voittanut työ oli tosi mukava, ja 
minulla oli pääasiana vain kisaan osallistuminen.
Ja olen itse varsin tyytyväinen tuotokseen.

Yhdet sukatkin olen saanut valmiiksi viime viikolla....


mies halusi hääpäivälahjaksi uudet ohuesta villalangasta 
kudotut sukat makuupussissa yöpymistä varten.
Kudoin nämä Opal Fresh Juice -langasta, ja
toivottavasti ne nyt sitten lämmittävät ukko-kultaa
Lapin hiihtoreissulla telttamajoituksessa.
Itse pyysin lahjaksi ristilinjalaseria, 
jotta voin sillä katsoa isosta peitosta
reunat/kulmat suoriksi.
Ja sain sellaisen lahjaksi 
-kerrankin mies pystyi hakemaan minun 
lahjani rautakaupasta luvan kera :)

Nyt on tämän vuoden suuri tlkkutapahtuma takanapäin
ja seuraavaa odotellaan.
Järvenpäässä tavataan vuoden päästä...

Maritta


3 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Eipä ole ihme että hempeetä-työtäsi ihasteltiin, se on todellakin ihastuttava!!!
Kivat lahjat saitte molemmat, sekä sinä että miehesi:) Mullakin on tuo laserjuttu mutta en oikein osaa käyttää sitä vaikka mies on mielestään hyvin ohjeistanut:(

Tiinatei kirjoitti...

Läpikuutavia töitäsi ihailin minäkin Kankaanpäässä! Nämä voittavat mennen tullen entisaikojen kuultokudokset.

Tilkunviilaaja kirjoitti...

Hieno hempeen läpikuultava työ, ja säänkestävä teoksesi on kiva! Kankaanpäässä oli koko viikonlopun niin sateisen harmaata, etteivät hienot työt näyttäneet yhtä hyviltä kuin ne olisivat valoisammassa näyttäneet. Kiva, että sinäkin osallistuit kilpailuun ja ilahdutit meitä tilkkupäiväkävijöitä kauniilla työlläsi!