17. syyskuuta 2018

Pakko kokeilla...

Miltä näyttää pelkästään raita ja ruutukankaista tehty peittopinta... 
tulee ainakin värikäs :) 
Ja blokit syntyvät 
melkein itsekseen .... 
sillä nyt näitä on jo kaksi mallikertaa. Seitsemän pitää tehdä ennen kuin pinta olisi mallin mukaan kasassa. 
Teen tämän pikku hiljaa 
valmiiksi mallikerta kerrallaan. 
En suuremmin asettele kankaita, 
kunhan vain ompelen. Katsotaan
sitten myöhemmin mikä on lopputulos :) 
Tuleeko ehkä liian levoton,  värikäs peitto pinta. 
Mutta eikö elämässä pidä olla vähän väriä?!?!?! 

Tämä aamuna oli kovin syksyistä. 
Onneksi huomenna on taas uusi päivä, ja lämmintä on luvattu loppuviikoksi.

Sitä odotellessa, Maritta


13. syyskuuta 2018

Nyt tiedän mitä teen...

seuraavan talven-
tikkaan käsin :)
Sain nimittäin valmiiksi
yhden tilkkupeittopinnan... 
Tämä saa nyt odottaa, että tikkaan pari muuta pintaa valmiiksi peitoiksi ennen kuin tämä 
pääsee työstöön. 

Jokaisesta projektista tulee aina
jämäpaloja. No, jämäpalat pääsevät pussukoiksi... 


ja ensimmäinen valmistuikin jo pikimmiten. Tämä tulee itselleni penaaliksi, sillä olen menossa ensi viikolla maalauskurssille, ja joka kurssi tarvitsee uuden penaalin :)

Mukavaa loppuviikkoa, Maritta 


12. syyskuuta 2018

Yksi keskeneräinen tilkkupeitto...

saatu nyt valmiiksi. 
Peitto on aloitettu syyskuussa 2016 

Lähikuvasta näkee, että peitto pinta on kasattu
ryppypuuvilla kankaista... 


todella haastava kangas tilkkuilussa, koska se venyy ja paukkuu, juoksee koneen paininjalan alla.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun teen tästä kangasmateriaalista tilkkupeittoa. 
Kankaat tähän tilkkupintaan on saatu kierrätystarkoituksena. Ne ovat jäännöspaloja, kun on tehty työvaatteita. Minullakin on ollut juuri näistä samoista kankaista esim. vilutakkeja töissä sairaalassa. Monelle siis tuttuja kuoseja

Tikkaukset on tehty hopeanharmaalla helmilangalla- osittain tikattuna, osittain solmittuna perinteisesti. 
En edes yrittänyt saada mitään pieniä tikkauspistoja tähän pintaan vaan pääasia oli, että peiton kerrokset on tikattu yhteen. 

Peitossa on välivanuna bambuvanua, joten se on oikein lämpimän oloinen ja painoakin peitolla on oikein mukavasti. 
Kokoa peitolle tuli
n. 132 cm x 192 cm
Eli juuri sopivasti torkkuiluun. 
Otankin tämän heti tänään käyttöön, kun olen lomalla tämän viikon. Pitää päästä päiväunille edes kerran lomakin aikana. 

Peiton toiseen puoleen upotin yhden sinivalkoisen raitakankaan, jonka olen ostanut todella kauan aikaa sitten- aikana ennen lapsia eli 26v sitten. 
Peiton väritys on siten sinisävyinen kokonaisuudessaan. 
Rakastan sinistä :) 

Siis ainut uusi, ostettu materiaali on välivanua ja helmilanka. Jota muuten meni vain yksi kerä, ja minä tietenkin tilasin varmuuden vuoksi kolme kerää. 
No, nyt pitää joku muukin peitto tikata samalla värillä :) 

Nyt siis päiväunille ja herättyäni siivoan tämän peiton tarveaineet pois näkösältä, ja jatkan seuraavan keskeneräisen kanssa. 

Mukavaa myrskyävää keskiviikkoa, Maritta 

7. syyskuuta 2018

Pikku hiljaa....

alkavat taas kankaat kiinnostamaan
enemmän ja enemmän.
Lämmin kesäkö sen sai aikaa, kun ei voinut
kutoa villalangoista sukkia :)

Olen jokunen vuosi sitten tehnyt valmiiksi
ryppypuuvillalankaista peittopinnan,
jota olen nyt tikkaillut helmilangalla....



ja peitto on tässä vaiheessa. Ihanaa saan pian sen
torkkukäyttöön, kun illat viilenevät.
Peitto olisi varmasti jo valmis, mutta olin jemmannut niin
hyvin jämäkankaat, joista oli tarkoitus ommella reunakaitale,
että etsin niitä noin viikon.
No, tulipahan samalla katsottua taas kaikkia laatikot ja pussukat läpi :)

Samassa kangasinnostuksessa ompelin miestenpaitakankaiden
suikaleista yhden peittopinnan verran paloja.
Palat ovat vielä tällä hetkellä lakanassa kiinni ,koska
mietin vielä järjestystä paloille.....


Tässä on mieheni, poikieni, appiukon ja vähän kirppislöytöpaitoja.
Kummasti sitä muistaa jonkin paidan, jota lapsi on käyttänyt 10 vuotta sitten.
Nousee jopa tunteet pintaa, ja silmäkulmaan tulee roska :)
Tämä odottaa nyt siis hetken tilkkaamista. Välivanu on jo hommattu.

Jottei kaikki olisi vain yhtä peittopintaa,
tein ystävälleni ja hänen tytöilleen yllärilahjana
kettukankaisia kässäkasseja.....


Kaikki heistä pitävät ketuista ja luonnosta.
Toivottavasti kassit tulevat aktiiviseen käyttöön vaikka
eväs- tai kirjastokasseina.


Pikku hiljaa siis kankaat rupeavat taas kiinnostamaan.
Langatkin kyllä odottavat taas iltojen viilentymistä,
mutta nyt olen saamassa tikkausvaihdetta käyntiin.
Annetaan sitten sen vaihteen kulkea niin pitkään
kuin virtaa riittää. Valmiita peittopintoja on
kaapissa vaikka kuinka monta :)
Jotkut jopa valmiiksi kiinnitettynä hakaneuloin välivanuun.
En edes uskalla julkisesti tunnustaa kuinka monta,
kuinka vanhoja pintoja :)
Pinta kerrallaan yritän kuitenkin saada niitä nyt valmiiksi.

Perjantaipäivää, Maritta