5. tammikuuta 2015

Viimeisenä ompelutyönä.........

viime vuonna tein pussukan , ja
nyt ensimmäisenä ompelutyönä tänä vuonna tein pussukan :)
Kiinalaisittain tämä vuosi on vuohen vuosi, mutta minulla se
taitaa nyt toistamiseen olla pussukkavuosi.
 
Aloitin tekemään nyt tammikuun alussa yhtä
syntymäpäivälahjaa (en voi paljastaa sitä vielä ),
ja siitä projektista jäi jämäpaloja..


 
pussukka ei ole kovin iso, 11 x 14 cm, mutta siihen sopii juuri sopivasti
minun puhelin + jotain muuta kivaa pikku sälää.
Kaikki kankaat ovat marikankaita
 - osa yli 50 vuotta vanhoja, osa uudempia.
 
Minulla on töissä aina jokin pikkupussukka mukanani, jota
kuljetan työpisteestä toiseen. Yksi on niin värikäs, että
pari työkaveria ovat luulleet pussukkaa
 karkkipussiksi makean nälissään :)
Yleensä pussukasta kuin pussukasta löytyykin esim.
salmiakkia, joten ihan väärässä he eivät ole olleet.
Nyt kuitenkin aloitin sokerittoman kuukauden teinityttöni
kanssa eli pussukassa voisi olla vaikka
vähän pähkinöitä salmiakin tilalla.
 
Ompelin toisenkin pussukan tai taskun...

 
sillä teinityttöni on menossa ensi viikonloppuna Yukicon-tapahtumaan
ja sinne on pitänyt nyt kasata cosplay-asua.
 Yhtenä osana tulee olemaan tälläinen vyölaukku, jonka
väsäsin pikaisesti pikataskumallista.
 
Tuunasin jo yhden miesten kauluspaidan naisten puseroksi,
ja toinen kauluspaita vielä odottaa tuunaamistaan.
Tämä harrastus "kuljettaa" teinityttöäni kohti
minun toivettani. Haluaisin, että hänestä kasvaa
nuori aikuinen nainen, joka osaa tehdä itse vanhasta
vaatteesta uuden tuunaamalla sen joksinkin muuksi.
Aina ei tarvitsi osaa uutta vaan voisi hyödyntää vanhaa vaatetta.
Nyt vielä minä ompelen, mutta hän löytää jo ideat :)
 
Näiden lisäksi olen ommellut ja kasannut lisää karkkipaperipussukoita,
tikannut taas eteenpäin vauvanpeittoa, ja suunnitellut seuraavien
peittojen malleja. Ompelunurkkauksen kaaosta en ole siivonnut,
vaan käyttänyt siivousajan lautapelien pelaamiseen lasten kanssa
Kaikki kolme olivat kotona juhlakauden, joten käytin
vapaa-ajan mielummin nyt heidän kanssaan.
Toinen pojista on jo lähtenyt takaisin opistolleen,
ja inttipoika astuu palvelukseen tänään.
Toisin sanoen olen aloittanut tämän päivän itkien :)
Tämä äidin osa on joskus niiiiiiiiin rankkaa......
 
Mukavaa ulkoilupäivää Loppiaiselle...... Maritta
 
 
P.S Aloitinkin jo loppiaisen ulkoilun kuutamokävelyllä....
 
 
 
 
 

7 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Karkkipaperipussukkasi saivat minutkin aloittamaan vuoden - karkkipaperipussukoilla, en vain ole ehtinyt niitä vielä postaamaan. Lautapelejä täälläkin harrastettiin, tällä kertaa kahden Tyttären ja Vävyn voimin, äidin ikävöidessä Poikaa Maltalta kotiin :)

Marle kirjoitti...

Marikankaat on vaan niin ihania! Ihan kaikki. Hieno pussukka, eikä niitä voi ikinä olla liikaa. Siksi minusta on pussukkavuosi satakertaa parempi kuin vuohivuosi. Meillä alkoi tyttären kanssa 4 karkitonta, keksitöntää kuukautta! Tuohan toimii hienosti, että tytär suunnittelee ja äiti tekee. Hyvä työnjako:D

Tilkku & Tilkku kirjoitti...

Olet taas yhdistellyt Marimekot kivaksi pussukaksi. Kyllä se poikalapsi pärjää ihan varmasti siellä valtion harmaissa. Saathan hänet kuitenkin lomilla kotiin hemmoteltavaksi.

Tiinatei kirjoitti...

Mielestäni se, että lapset näkevät kotona tehtävän asioita itse, ohjaa jo sinällään heidän ajatteluaan siihen suuntaan, ettei kaikissa tarpeissa tarvitse kauppaan lähteä. Itse opin näin aikanaan omassa kodissani ja nyt tytär vääntää vaatteita ym. itselleen. Tuntuu ihan kivalle. Armeija ei kestä ikuisuuksia!

Tilkkureppu kirjoitti...

Ihastuin tuohon marikankaiseen pussukkan, se on niin ihana!
Se on kivaa kun jälkipolvi opettelee samoja asioita kun itsekin tekee, tuntuu mukavalta!
Kyllä se poika tulee lomilla kotiin ja äidin hellittäväksi:)

Anita kirjoitti...

Kiva pussukka. Ja ihan selvästi pussukat ovat nyt (ja aina) Pop :-)

Tilkkuilo kirjoitti...

Marikankaat on ihan huippuja ja ne vanhat niin ihanan nostalgisia. Pussukkavuosi sopii mainiosti minullekin!
Kyllä lapset oppivat kotona tekemisen mallin, se käy niin väistämättä.
Se armeija-aika on sitä napanuoran katkasua äidille, kyllä ne lapset siitä sitten pikku hiljaa valuu ulos omaan elämään, valitettavasti. Mutta pysyvät sinun lapsinasi.