5. huhtikuuta 2015

Joskus pääsen ompelemaan perheen.....

miehillekin heidän omasta pyynnöstään jotakin.
Nyt esikoiseni- rastoja kasvattava hippipoikani-
halusi retkitarvikkeille pussukoita...
 
 
 
Ensin etsin tohkeissani maastokangasta, mutta sitten muistin, että
minullahan on vahvaa teollisesti batiikkivärjättyä kangasta.
Kangasta, joka kiinnosti kaupassa, mutta on tosi vaikea käyttää missään.
No, nyt pala siitä kuului retkitarvikkeiden suojapusseiksi.
Ja lapsi oli onnellinen, kun sai tarvitsemansa pussukansa.
 
Toinen poijistani toi taas äidille "kierrätysajatuksella"
tuliaisen intistä...
 
 
hän oli kerännyt maastosta taskuunsa kranaatinsokkia,
jos vaikka keksisin niille jonkin kierrätysidean :)
Ihana lapseni!
En näen näitä ihan heti jonakin muuna, mutta periaatteesta
minun on nyt keksittävä näille uusi elämä -
ihan vain vaikka poikani iloksi.
 
Maritta
 
 




6 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Voi miten kiva että poika muistaa äitiä:) Haaste tuossa kuitenkin on luulen että voi olla sinullekin:) mutta uskon että niistä varmasti jotain keksit.

Tilkkureppu kirjoitti...

Olipa kivaa tekemistä ja haastetta kerrakseen!

Kvilttaaja kirjoitti...

Batiikkipussit ova kivoja. Kranaatin sokista en minä ainakaan saa hetimiten ajatuksen puolikastakaan. Siinäpä pohtimista sinulle.

Tilkku & Tilkku kirjoitti...

Kivat pussukat. Niinhän ne lapset aiheuttavat haasteita joskus äideilleen.

Marle kirjoitti...

Kaunista batiikkia! Hienot säilytyspussit, kyllä noissa kelpaa retkikamoja kuljetella. Nuo kranaatinsokat ovat tosi mielenkiintoisia. Ihana poika, kun tuollaisia tavaroita on äidilleen tuonut ja pistänyt äidin miettimään ja testaamaan luovuuttaan oikein tosissaan. Uskon, että keksit jotain käyttöä noillekin. Vieläkö niitä kukkia voisit tehdä?

Tilkkuilo kirjoitti...

Kyllä lapset on ihania, kaikenikäisinä :)